Kolahdus

Viikonloppuna (29.-31.1.10) heräsi ajatus siitä, että tälle lapsi/lapsettomuus asialle on tehtävä jotain. Ikää alkaa olla sen verran, että jos lapsen haluaa on asialle aloitettava tekemään jotain NYT eikä vasta joskus tulevaisuudessa. Tilannehan on se, että mä olen jollain tasolla ollut aina tietoinen siitä, että en tule saamaan lapsia tai ettei se ainakaan tule olemaan helppoa. Tällä hetkellä ylipainoa on niin paljon ettei hoitoihin ole mitään asiaa. Enkä tiedä olisiko musta edes siihen rumbaan henkisesti. Jos joku pystyisi takaamaan mulle 100% varmuudella sen, että kun olen laihduttanut tietyn verran tulen raskaaksi joko luomuna tai ekalla/tokalla hoitokerralla, niin voisin hommaan lähteäkin. Kylmä totuushan on se, että tässä ei ole paljoa aikaa hukattavaksi. Kesällä tulee mittariin 32v. Ja jos ajattelisi, että laihduttaminen sille tasolle että pääsisi hoitoihin veisi n. 2 vuotta ja sen jälkeen useat hoidot, joiden tuloksesta ei voi tietää. Siinä vaiheessa olisi jo 35 ikävuodden paremmalla puolella. Ja jos tämän jälkeen lähtisi adoptiota hoitamaan, olisi todennäköisesti jo päälle 40 ennenkuin sen lapsen itselle saisi. Ja sitä mä en halua.

Alunperin sovittiin viikonloppuna J:n kanssa, että tästä aiheesta keskustellaan vakavasti tämän vuoden aikana. Surffailin sitten alkuviikon aikana adotio-aiheisia sivuja ja niiden myötä yritin hiukan eilen illalla keskustella asiasta J:n kanssa, mutta niinkuin itse arvelin, hän ei ollut halukas puhumaan asiasta näin arkena. Sovittiin, että lomalla keskustellaan sitten. Silloin ei ole työstressiä ym häiriöitä mielenpäällä vaan voi keskittyä rauhassa tähän tärkeään asiaan.