Olen tässä lueskellut Anu Myllärin Adoptoitu-kirjaa, joka on herättänyt kyllä miettimään tulevaa maavalintaa. Mylläri on kohdannut vielä aikuisiälläkin todella ikäviä rasistisia henkilöitä ja tapauksia. Haluanko todella saattaa lapsen tieten tahtoen alttiiksi rasismille ja väkivallalle? Miten pystyn opettamaan, että jokainen meistä on tärkeä ja arvokas kun ympärillä oleva maailma on mitä on? Olisiko helpompaa adoptoida Venäjältä tai Kiinasta kuin sellaisesta maasta jossa ihmiset ovat tummempia? Näitä kysymyksiä todennäköisesti tulee pohdittua neuvonnassakin, mutta ajattelin nyt kirjailla ylös noita kysymyksiä joita ensimmäisenä heräsi kirjaa lukiessa.
Ilmoitin sitten eilen meidät siihen toukokuussa olevaan adoption alkuinfoon. Nyt on sitten virallisesti ensimmäinen asia mitä odottaa tämän prosessin aikana. Ja yhtä odottamistahan tämä on koko homma.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Anu Mylläri ei varsinaisesti ole mikään armoitettu kirjailija! Itse lähinnä ärsyynnyin hänen teoksestaan: ei kaikkien hänen ongelmiensa ja vaikeuksiensa syy voi olla adoptiotaustassa!
Olin siis varsin ennakkoluuloinen, kun hän oli esiintymässä eräässä adoptiotilaisuudessa, odotin oikeaa elämäntuskan ryöpsähdystä. Mutta ei, vaikutelma olikin oikein positiivinen - ja Anu itsekin taisi jossain sivulauseessa viitata, että kirjassa on ylilyöntejä...
Mutta asiaa silti tuo mitä pohdit, rasismi on ongelma, ei se katoa silmiä asialta sulkemalla. Ja ihan samaa mietimme itsekin, millaiseen rasismiin tummahipiäinen lapsi törmää pienellä paikkakunnalla. Isoja ja vaikeita kysymyksiä, mihin on itse valmis ja mille haluaa tulevan lapsensa altistaa.
Niin, juu, piti myös sanomani:
ONNEA adoptio-odotukseenne!!
Mukavaa löytää aiheesta uusi blogi!
Linkitin sivustosi omaan blogiini, jos vain sallit?
Kyllä Venäjältä tai Kiinasta adoptoitukin kohtaa rasismia, jos se onkin ehkä hieman toisenlaista kuin tummaihoisen kohtaama. Tietysti Venäjältä adoptoidun taustan voi salata syrjinnän pelossa, mutta lapsen kannalta se ei ole oikea vaihtoehto vaan pitäisi voida olla ylpeä hänen taustastaan ja syntymäkulttuuristaan.
Meillä maavalinta meni sen mukaan, mikä maa vain "tuntui oikealta". Rasismia toki pohdittiin matkan varrella, mutta se ei maavalintaa määrittänyt. Ja ihanan, tummaihoisen lapsen saimme!
Tyyne: en pahastu linkityksestä :)
Anonyymi: En ajatellutkaan että Kiinasta tai Venäjältä adoptoitu ei kohtaisi rasismia, vaan se ei ehkä olisi niin runsasta kuin tummaihoiseen kohdistuva. Tosin tämäkin on vain ihan mutua.
Itsellänikin maavalinta välillä pyörii mielessä ja jotenkin Etelä-Afrikka on vain tuntunut siltä meidän maalta, mutta katsellaan mihin tässä vielä päädytään.
Onnea adoptiotaipaleelle !
Meillä toi infotilaisuus pisti ajatukset ihan mullin mallin... mikä tietysti on ihan hyvä juttu :) Jään seuraamaan ajatuksianne.
Heii! Törmäsin surffaillessani blogiisi. Olemme myös lapseton pariskunta ja menossa syyskuussa infoon. Olisi kiva lukea ajatuksiasi ja kokemuksiasi enemmänkin. Onnea ja jaksamista taipaleelle.
Löysin blogisi ja kommentoin vanhaa kirjoitusta tästä syystä. Ryssäviha on ihan fakta kyllä, luulisin että usein voimakkaampaa kuin rasismi tummia kohtaan. Meillä on lapsi Venäjältä, ja jo vuotiaan lapsen perään on huudettu "vitun ryssä". Itse emme salaa taustaa, enemminkin venäläisyys on mielestäni mahtava ylpeydenaihe ja rikkaus.
Löysin blogisi ja kommentoin vanhaa kirjoitusta tästä syystä. Ryssäviha on ihan fakta kyllä, luulisin että usein voimakkaampaa kuin rasismi tummia kohtaan. Meillä on lapsi Venäjältä, ja jo vuotiaan lapsen perään on huudettu "vitun ryssä". Itse emme salaa taustaa, enemminkin venäläisyys on mielestäni mahtava ylpeydenaihe ja rikkaus.
Lähetä kommentti