Kuulumisia matkan varrelta

Enpähän ole muistanut päivittää tänne kuulumisia aikoihin. Itselleni olen kyllä kirjaillut ylös erinäisiä asioita, joten tässä ne nyt sitten on.

7.4.

Mies sanoi pääsiäisenä, että hänestä tuntuu välillä että painostan häntä. Missään nimessä mun ei ole ollut tarkoitus painostaa Miestä kun olen tästä asiasta puhunut. Tiedän, että hän haluaa ensiksi itse ajatella tämän asian hyvinkin pitkälle omassa päässään. Mä taas haluaisin puhua, puhua ja puhua. Sanoinkin Miehelle, että mä en ole edes puolia sanonut ääneen siitä mitä olisin halunnut, juurikin sen takia ettei hän tunne oloaan painostetuksi. Ja siltikin tuntee. Tai ainakin tunsi. Saatiin aika hyvin puitua sitten tätä painostamis asiaa pääsiäisen aikaan. Ja tästä se lähtee etenemään.

Välillä lueskelen ihan kauhulla kaikkea mitä on edessä. Pitää osata perustella miksi haluaa lapsen, miksi juuri siitä maasta mihin ikinä päädytäänkään. Tarkkaan syynätään kaikki mahdollinen.. Ja eri maillakin on eri vaatimuksia adoptionhakijoille, esim. Filippiineille pitää olla käytynä psykologinen arviointi.

Niin on sekavat ajatukset tällä hetkellä. Pää täynnä kysymyksiä, ajatuksia ja vaikka mitä. Tuntuukin, että nyt aluksi näissä postauksissa ei varmaan ole päätä ei häntää, mutta eiköhän nämäkin ala selkiintyä neuvonnan alkaessa ja kuluessa.

25.4.

Voi hyvä hyttynen, koskahan sitä oppii ihan vilpittömästi ja ihan alusta alkaen olemaan onnellinen sellaisen puolesta joka odottaa lasta? Kävin tänään pitkästä aikaa kummitytön luona kylässä ja tytön äiti sitten pudotti "pommin" - heille on tulossa toinen. Ensimmäinen reaktio oli kyllä aika tyrmäävä, en vain osannut odottaa moista uutista. En niin millään. Ja totuuden nimissä täytyy myöntää, että olen tässä tapauksessa enemmän kuin vähän katkera.

Viikolla tuli sitten "kutsu" sinne info-tilaisuuteen. Se onpi parin tunnin tilaisuus, jossa kerrotaan PeLan toiminnasta. Tilaisuudessa saadaan myös perhelomake, joka toimii hakemuksena PeLan asiakkaaksi. Siitäpä sitten alkanee josssain vaiheessa itse neuvonta. Varasin meille jo hotellin Kuopiosta. Päätettiin mennä edeltäväksi viikonlopuksi jo kaupunkiin. Ihan mukava viettää rentouttava viikonloppu poissa kotiympyröistä ennen tuota infoa.

10.5.

Tänään käytiin sitten siellä PeLan alkuinfossa. Ilmoittautumisen vahvistuksessa oli tieto, että tilaisuus kestää noin kaksi tuntia. Pikkaisen heitti arvio, tuo meidän info kesti tasan 50min. Ja oli niin turha kuin olla ja saattaa. Ei saatu sieltä mitään uutta tietoa mistään. Tai no se PeLan perhetietolomake saatiin. Niitä saa vain noista infoista. Se pitäisi nyt sitten täyttää ja haalia siihen tarvittavat liitteet (virkatodistuksen ja T-lomakkeet lekurilta) ja postittaa se sitten PeLalle.

11.6.

Tänään sitten kävin siellä lääkärillä hakemassa T-todistuksen. Aiemmin viikolla vein pissanäytteen labraan ja senkin tulokset sain nyt sitten samalla. T-todistusta varten kyseltiin kaikki entiset ja nykyiset sairaudet. Lääkäri myös tutki erinäisiä juttuja; pituus ja paino, verenpaine, korvat, silmät, suu ja nielu sekä hampaat. Kuunteli sydämen ja keuhkot, piti heilutella ja pyöritellä käsiä, käydä kyykyssä ym mukavaa. Kaik oli ihan kunnossa. Lääkäri oli sellainen nuori kandi ja ihan ihmetteli kuinka voin olla näin hyvässä kunnossa, vaikka painoa onkin todella paljon liikaa. Mie olenkin päässyt todella helpolla. Sen takia tässä nyt sitten pudotellaan painoa ettei mitään tauteja iskisikään.

Seuraavaks ois sitten miehen vuoro hommata samainen todistus itselleen (tämä kuulemma tapahtuu vasta loman jälkeen eli elokuussa). Sit vielä se virkatodistus ja tuon perhetietolomakkeen täyttö ja paperit voi pistää eteenpäin PeLalle.

Äsken tuossa jo sitä perhetietolomaketta täyttelin "helpoimmista" kohdista ja kaikkea siinä kysytäänkin. Normi henkilö- ja osoitetietojen lisäksi tietysti asuminen ja taloudellinen tilanne sekä koulutus ja työ plus tietty terveydentila. Sitten on lapsettomuutta koskevia kysymyksiä (onko tutkittu, milloin, syy ja suunnitelmat tutkimuksen ja hoidon jatkamiseksi), lasta koskevia toiveita (kotimaa vai ulkomaat, miksi toivoo lasta, toivomus iästä ja mahdollisisita sisaruksista, muita mahdollisia toiveita, halukkuus ottaa lapsi, jolla on fyysinen vamma tai hoidettava sairaus). Sitten vielä viimeiseksi kyselyä siitä milloin aloimme ajatella lasta perheeseen, milloin adoptiovanhemmuutta ja kuka teki aloitteen asiassa. Mietin vain tuossa, että mitä väliä silläkin on kuka sen aloitteen teki? Meillä ei ainakaan mitää varsinaista aloitetta ole tehnyt kumpikaan vaan se on ollut koko ajan matkassa mukana ihan sanattomanakin.