Erilainen odotus

Kuulumisia matkan varrelta

2010-09-06T21:30:00.001+03:00

Enpähän ole muistanut päivittää tänne kuulumisia aikoihin. Itselleni olen kyllä kirjaillut ylös erinäisiä asioita, joten tässä ne nyt sitten on.

7.4.

Mies sanoi pääsiäisenä, että hänestä tuntuu välillä että painostan häntä. Missään nimessä mun ei ole ollut tarkoitus painostaa Miestä kun olen tästä asiasta puhunut. Tiedän, että hän haluaa ensiksi itse ajatella tämän asian hyvinkin pitkälle omassa päässään. Mä taas haluaisin puhua, puhua ja puhua. Sanoinkin Miehelle, että mä en ole edes puolia sanonut ääneen siitä mitä olisin halunnut, juurikin sen takia ettei hän tunne oloaan painostetuksi. Ja siltikin tuntee. Tai ainakin tunsi. Saatiin aika hyvin puitua sitten tätä painostamis asiaa pääsiäisen aikaan. Ja tästä se lähtee etenemään.

Välillä lueskelen ihan kauhulla kaikkea mitä on edessä. Pitää osata perustella miksi haluaa lapsen, miksi juuri siitä maasta mihin ikinä päädytäänkään. Tarkkaan syynätään kaikki mahdollinen.. Ja eri maillakin on eri vaatimuksia adoptionhakijoille, esim. Filippiineille pitää olla käytynä psykologinen arviointi.

Niin on sekavat ajatukset tällä hetkellä. Pää täynnä kysymyksiä, ajatuksia ja vaikka mitä. Tuntuukin, että nyt aluksi näissä postauksissa ei varmaan ole päätä ei häntää, mutta eiköhän nämäkin ala selkiintyä neuvonnan alkaessa ja kuluessa.

25.4.

Voi hyvä hyttynen, koskahan sitä oppii ihan vilpittömästi ja ihan alusta alkaen olemaan onnellinen sellaisen puolesta joka odottaa lasta? Kävin tänään pitkästä aikaa kummitytön luona kylässä ja tytön äiti sitten pudotti "pommin" - heille on tulossa toinen. Ensimmäinen reaktio oli kyllä aika tyrmäävä, en vain osannut odottaa moista uutista. En niin millään. Ja totuuden nimissä täytyy myöntää, että olen tässä tapauksessa enemmän kuin vähän katkera.

Viikolla tuli sitten "kutsu" sinne info-tilaisuuteen. Se onpi parin tunnin tilaisuus, jossa kerrotaan PeLan toiminnasta. Tilaisuudessa saadaan myös perhelomake, joka toimii hakemuksena PeLan asiakkaaksi. Siitäpä sitten alkanee josssain vaiheessa itse neuvonta. Varasin meille jo hotellin Kuopiosta. Päätettiin mennä edeltäväksi viikonlopuksi jo kaupunkiin. Ihan mukava viettää rentouttava viikonloppu poissa kotiympyröistä ennen tuota infoa.

10.5.

Tänään käytiin sitten siellä PeLan alkuinfossa. Ilmoittautumisen vahvistuksessa oli tieto, että tilaisuus kestää noin kaksi tuntia. Pikkaisen heitti arvio, tuo meidän info kesti tasan 50min. Ja oli niin turha kuin olla ja saattaa. Ei saatu sieltä mitään uutta tietoa mistään. Tai no se PeLan perhetietolomake saatiin. Niitä saa vain noista infoista. Se pitäisi nyt sitten täyttää ja haalia siihen tarvittavat liitteet (virkatodistuksen ja T-lomakkeet lekurilta) ja postittaa se sitten PeLalle.

11.6.

Tänään sitten kävin siellä lääkärillä hakemassa T-todistuksen. Aiemmin viikolla vein pissanäytteen labraan ja senkin tulokset sain nyt sitten samalla. T-todistusta varten kyseltiin kaikki entiset ja nykyiset sairaudet. Lääkäri myös tutki erinäisiä juttuja; pituus ja paino, verenpaine, korvat, silmät, suu ja nielu sekä hampaat. Kuunteli sydämen ja keuhkot, piti heilutella ja pyöritellä käsiä, käydä kyykyssä ym mukavaa. Kaik oli ihan kunnossa. Lääkäri oli sellainen nuori kandi ja ihan ihmetteli kuinka voin olla näin hyvässä kunnossa, vaikka painoa onkin todella paljon liikaa. Mie olenkin päässyt todella helpolla. Sen takia tässä nyt sitten pudotellaan painoa ettei mitään tauteja iskisikään.

Seuraavaks ois sitten miehen vuoro hommata samainen todistus itselleen (tämä kuulemma tapahtuu vasta loman jälkeen eli elokuussa). Sit vielä se virkatodistus ja tuon perhetietolomakkeen täyttö ja paperit voi pistää eteenpäin PeLalle.

Äsken tuossa jo sitä perhetietolomaketta täyttelin "helpoimmista" kohdista ja kaikkea siinä kysytäänkin. Normi henkilö- ja osoitetietojen lisäksi tietysti asuminen ja taloudellinen tilanne sekä koulutus ja työ plus tietty terveydentila. Sitten on lapsettomuutta koskevia kysymyksiä (onko tutkittu, milloin, syy ja suunnitelmat tutkimuksen ja hoidon jatkamiseksi), lasta koskevia toiveita (kotimaa vai ulkomaat, miksi toivoo lasta, toivomus iästä ja mahdollisisita sisaruksista, muita mahdollisia toiveita, halukkuus ottaa lapsi, jolla on fyysinen vamma tai hoidettava sairaus). Sitten vielä viimeiseksi kyselyä siitä milloin aloimme ajatella lasta perheeseen, milloin adoptiovanhemmuutta ja kuka teki aloitteen asiassa. Mietin vain tuossa, että mitä väliä silläkin on kuka sen aloitteen teki? Meillä ei ainakaan mitää varsinaista aloitetta ole tehnyt kumpikaan vaan se on ollut koko ajan matkassa mukana ihan sanattomanakin.

Ensimmäinen odotuksen kohde

2010-04-05T22:11:00.002+03:00

Olen tässä lueskellut Anu Myllärin Adoptoitu-kirjaa, joka on herättänyt kyllä miettimään tulevaa maavalintaa. Mylläri on kohdannut vielä aikuisiälläkin todella ikäviä rasistisia henkilöitä ja tapauksia. Haluanko todella saattaa lapsen tieten tahtoen alttiiksi rasismille ja väkivallalle? Miten pystyn opettamaan, että jokainen meistä on tärkeä ja arvokas kun ympärillä oleva maailma on mitä on? Olisiko helpompaa adoptoida Venäjältä tai Kiinasta kuin sellaisesta maasta jossa ihmiset ovat tummempia? Näitä kysymyksiä todennäköisesti tulee pohdittua neuvonnassakin, mutta ajattelin nyt kirjailla ylös noita kysymyksiä joita ensimmäisenä heräsi kirjaa lukiessa.

Ilmoitin sitten eilen meidät siihen toukokuussa olevaan adoption alkuinfoon. Nyt on sitten virallisesti ensimmäinen asia mitä odottaa tämän prosessin aikana. Ja yhtä odottamistahan tämä on koko homma.

Alkuinfoa

2010-04-01T15:08:00.002+03:00

Olin tänään yhteydessä PeLan sosiaalityöntekijän kanssa. Hän kertoi, että alkuinfoja ei järjestetä meidän kaupungissamme, vaan reilun 100km päässä olevassa kaupungissa. Ja ne on aina arkisin päiväaikaan. Joten nyt sitten järjestelemään vapaata töistä, että päästäisiin osallistumaan infoon jo toukokuussa. Ei oo helpoks tehty tätäkään hommaa. Siis kyllähän mä tiesin että adoptointi on raskas ja pitkä prosessi, mutta että alkuun pääseminenkin tehdään näin vaikeaksi..

Eteenpäin?

2010-03-28T12:00:00.003+03:00

Ohops, olenpas unohtanut kirjoittaa miten ollaan edistytty asian prosessoinnissa.

Hiihtoloman aikana keskusteltiin J:n kanssa päällisin puolin kummankin ajatuksista adoption ja yleensäkin tämän meidän lapsettomuuden suhteen. Molemmat halutaan adoptiota ja puhuttiin, että pyritään pääsemään neuvontaan syksyn aikana.
Minä sitten taas reippaana tyttönä surffailin ja tutkailin asioita. Neuvontaahan antaa siis joko kaupungin sosiaalitoimi tai Pelastakaa lapset. PeLa ymmärtääkseni vaatii alkuinfon käymisen ja niitä ei vissiin järjestetä kuin kerran vuodessa per paikkakunta. Huomasin sitten että kaupungissamme tuo info on jo kevään aikana, joten nyt on kyllä selvitettävä kumpi taho antaa neuvontaa täällä. Tämän asian selvittelen siis ensi viikolla. Pääsemme sitten osallistumaan tuohon infoon jos PeLa on kaupungissamme neuvonnan antajana.

Eli eteenpäin mennään, hitaasti mutta varmasti.

Höyrähdys

2010-02-08T18:58:00.002+02:00

Joopa. Tilasin sitten viime viikolla Interpedialta oppaan kansainväliseen adoptioon. Eikä siis edelleenkään olla puolison kanssa keskusteltu tästä asiasta sen enempää. En siis tiedä hänen pohjimmaisia ajatuksiaan, joten saatan pikkaisen olla etuajassa näitten höyryjeni kanssa. Mut ei se mittää :P

Kolahdus

2010-02-04T19:21:00.001+02:00

Viikonloppuna (29.-31.1.10) heräsi ajatus siitä, että tälle lapsi/lapsettomuus asialle on tehtävä jotain. Ikää alkaa olla sen verran, että jos lapsen haluaa on asialle aloitettava tekemään jotain NYT eikä vasta joskus tulevaisuudessa. Tilannehan on se, että mä olen jollain tasolla ollut aina tietoinen siitä, että en tule saamaan lapsia tai ettei se ainakaan tule olemaan helppoa. Tällä hetkellä ylipainoa on niin paljon ettei hoitoihin ole mitään asiaa. Enkä tiedä olisiko musta edes siihen rumbaan henkisesti. Jos joku pystyisi takaamaan mulle 100% varmuudella sen, että kun olen laihduttanut tietyn verran tulen raskaaksi joko luomuna tai ekalla/tokalla hoitokerralla, niin voisin hommaan lähteäkin. Kylmä totuushan on se, että tässä ei ole paljoa aikaa hukattavaksi. Kesällä tulee mittariin 32v. Ja jos ajattelisi, että laihduttaminen sille tasolle että pääsisi hoitoihin veisi n. 2 vuotta ja sen jälkeen useat hoidot, joiden tuloksesta ei voi tietää. Siinä vaiheessa olisi jo 35 ikävuodden paremmalla puolella. Ja jos tämän jälkeen lähtisi adoptiota hoitamaan, olisi todennäköisesti jo päälle 40 ennenkuin sen lapsen itselle saisi. Ja sitä mä en halua.

Alunperin sovittiin viikonloppuna J:n kanssa, että tästä aiheesta keskustellaan vakavasti tämän vuoden aikana. Surffailin sitten alkuviikon aikana adotio-aiheisia sivuja ja niiden myötä yritin hiukan eilen illalla keskustella asiasta J:n kanssa, mutta niinkuin itse arvelin, hän ei ollut halukas puhumaan asiasta näin arkena. Sovittiin, että lomalla keskustellaan sitten. Silloin ei ole työstressiä ym häiriöitä mielenpäällä vaan voi keskittyä rauhassa tähän tärkeään asiaan.

Johdatus

2010-02-04T19:19:00.002+02:00

Aluksi mietin, pitäisikö pistää pystyyn blogi aiheesta vai kirjoittelenko vain itselleni ylös ajatuksia ja fiiliksiä matkan varrelta. Jokatapauksessa päätin, että aloitan jo nyt kirjoittelemaan jonkinasteista päiväkirjaa tähän aiheeseen liittyen. Aluksi todennäköisesti kirjoittelu on harvempaa, mutta prosessin (mikä se ikinä tulee olemaankaan) mennessä eteenpäin kirjoittelukin tiivistyy. Ajattelin kuitenkin että myös näitä alkuvaiheen ajatuksia on varmasti mukava lukea sitten joskus tulevaisuudessa. Eli tässäpä tämä ajatuskulku siihen, että pistetään blogi pystyyn.