Vihdoista viimein, melkein viiden kuukauden jälkeen, meillä
oli toinen neuvontakäynti. Yhtään en etukäteen muistanut, että mikähän tulee
olemaan aiheena tällä kertaa. Kotitehtävänä oli ollut työ- ja koulutushistoria
ja arvelin, että tuosta aiheesta ei kyllä paria tuntia juttua riitä, joten
jokin toinen aihe täytyi olla lisäksi. Aiheena oli verkosto.
Alkuun käytiin läpi kuulumisia.
Ja R tarkensi joitain juttuja kotitehtävästä. Sitten olikin vuorossa sukupuun
piirtäminen. Tälleen miun ammatin näkökulmasta tuotoksesta tuli surkea, mutta
kyllä siitä kaikki oleellinen selviää. Melkein tekisi mieli tehdä uusi ja antaa
se seuraavalla kerralla R:lle. Sukupuun teon jälkeen aloimme käydä sitä läpi.
Kumpikin sai vuorollaan kertoa lapsuuden kodistaan, suhteestaan sisaruksiin ja
vanhempiin lapsuudessa ja nyt. Käytiin läpi elämän tärkeitä henkilöitä. Itkulta
ei vältytty tällä kertaa. Juteltiin myös ystävistä, löytyykö heistä sellaisia,
jotka ovat valmiita tarjoamaan konkreettista apua tarpeen vaatiessa. Onneksi
meiltä löytyy ihmisiä joihin voi luottaa kaikessa. Kotitehtäväksi saimme tällä
kertaa pohtia parisuhdettamme. Tehtävän kysymykset ovat hyviä, mutta osittain
myös kinkkisiä. Kuinka paljon haluan avata seksielämäämme aivan vieraalle
ihmiselle? Kuinka avoin voin olla suhteemme hankaluuksista vaarantamatta
mahdollista adoptiolupaa? Ei meillä tosin ole mitään erityisiä hankaluuksia
parisuhteessamme.
Seuraava tapaaminen tuleekin
sitten olemaan kotikäynti maaliskuun puolivälin tienoilla. Sitä ennen on
ohjelmassa paljon adoptioon liittyvää ohjelmaa. Tammikuun lopulla menemme Yhteiset Lapsemme Ry:n järjestämään Adoptiopäivään hakijoille. Helmi- ja
maaliskuussa on vuorossa saman tahon valmennuskurssi. Tammikuun lopulla on myös
PeLan info kansainvälisestä adoptiosta.