Askel eteenpäin

Aika pitkä aika on edellisestä postauksesta.
Lääkärintodistukset tulivat PeLan lääkäriltä takaisin lisäselvityspyyntöjen kera. Niitä lisäselvityksiä hankkiessa menikin sitten tovi jos toinenkin, mutta vihdoin marraskuun alkupuolella saatiin lähetettyä ne sossullemme. Tällä viikolla sitten R soitti ja kertoi, että lisäselvitykset tulivat takaisin OK merkinnällä ja nyt olisi aika jatkaa neuvontaa. Tarjosi aikaa jouluviikolle, mutta olemme silloin jo menossa muualla, joten seuraava käynti on 8.1.
Kotitehtävää aloin jo kirjoitella. Kirjoitan auki mun nykyistä työtä. Mitenköhän tarkkaan pitää tuo työnsä kuvailla? Ihan konkreettisella tasolla mitä teen päivittäin vai vähän laajemmin?

Tässä välissä alkoi jo epätoivo iskeä ja vaipui jotenkin sellaiseen "Ei tästä mitään tuu"-moodiin. Oikeastaan jo osittain heitin hyvästit tälle haaveelle. Nyt sitten on taas intoa täynnä. Tälläistä tämä matka varmasti tulee olemaan.

Ilmoitin meidät tammikuussa olevaan Yhteiset Lapsemme ry:n järjestämään adoptiopäivään odottajille. Harmittaa, että melkeen kaikki tuollaiset koulutukset ovat Helsingissä tai ainakin hyvin kaukana täältä susirajalta. Jo pelkästään matkakustannuksiin tulee menemään hirveä määrä rahaa. Toivotaan, että tämä kaikki palkitaan sitten joskus.

Ensimmäinen käynti

Aamulla ennen käyntiä jännitti hurjasti ja oltiinkin sitten todella ajoissa paikalla toimistolla. Lisäksi meidän sosiaalityöntekijämme (R) oli vähän myöhässä, kun oli juuttunut aamuruhkaan. Aluksi R kertoili omasta taustastaan. Hän on nyt tehnyt 1½ vuotta Pelastakaa lapsilla töitä adoptioneuvonnan parissa. Heti alusta pitäen R tuntui oikein mukavalta ja meillä tuntui kemiat pelaavan hyvin yhteen. Tällä ekalla kerralla käytiin läpi perhetietolomakkeen kohdat ja vähän tarkemmin juteltiin joistain kohdista. R kertoili myös neuvonnan kulusta ja teimme palvelusuunnitelman, johon kirjattiin, että kotiselvitys on valmis elokuussa 2015. Samoin siihen kirjattiin teemoja, joita tulevissa tapaamisissa käsitellään. Teemoja ovat (jos oikein muistan): verkosto ja sukupuu, parisuhde, menetykset, adoptiolapsen kasvatus ja vanhemmuus. Olikohan vielä muuta? Käyntejä tulee olemaan 6-8, joista yksi on kotikäynti. Saimme toki myös kotitehtävän, joka käsittelee työhistoriaa ja nykyisiä työtehtäviä. Saimme myös kirjallisuusluettelon, muutaman artikkelin koskien lapsettomuutta sekä joitain esitteitä tulevista infoista/luennoista. 4.10. olisi lääkäriluento, mutta miulla on silloin juuri työpäivä. Onneksi keväällä kuitenkin järjestetään seuraavan kerran, niin kerkenemme (?) siihen osallistua ennen erityistarpeiden määrittelyä. Seuraava kerta onkin sitten joskus, kunhan PeLan lääkäri on katsonut meidän paperit läpi ja kirjoittanut oman lausuntonsa niiden perusteella. Ihan hyvä mieli jäi ekan kerran jälkeen. Aikaa meni kaikkinensa vähän reilu tunti.

Vihdoin eteenpäin

Vuosia on vierinyt ja matkalla ollut mutka jos toinenkin, joista taidan kirjoittaa joskus myöhemmin jos jaksan. Nyt on vihdoin tilanne se, että meillä on ensi viikolla ensimmäinen neuvontakäynti Pelastakaa lapsilla. Jännittää. Mitä siellä ekalla käynnillä tapahtuukaan? Onko meistä sittenkään tähän? Hyväksytäänkö meidät mahdollisiksi adoptiovanhemmiksi? Mielessä pyörii noin sata ja miljoona ajatusta ja kysymystä.