torstai 5. maaliskuuta 2015

Kuulumisia

Tammikuun lopulla käytiin Helsingissä hakijoille sunnatussa adoptiopäivässä, jossa oli luentoja eri aiheista. Kuultiin asiaa kiintymyssuhteen synnystä ja tukemisesta, lääkäri oli kertomassa yleisiä asioita adoptiolasten terveydentilasta, ohjelmassa oli myös adoptioäidin puheenvuoro. Päivä oli kaikkinensa ihan mielenkiintoinen. Kiintymyssuhde asia jäi vain aikalailla pintaraapaisuksi, olisi ollut kiva kuulla käytännön kokemuksia ja esimerkkejä siitä miten suhde syntyy ja mitä haasteita siinä todennäköisesti tulee olemaan.

Helmikuun ekana viikonloppuna oli sitten valmennuskurssin ensimmäinen setti. Odotin viikonlopulta paljon, mutta sain aika vähän. Keskustelut olivat aika teennäisiä ja pakonomaisia. Olisin kaivannut enemmän vapaata keskustelua pienemmissä ryhmissä. Aiheessa olisi varmasti pysytty, kosa kaikki ovat paikalla saman asian äärellä ja on kiva kuulla muiden kokemuksia ja mietteitä adoptioon liittyen.
Ekana viikonloppuna aihenia oli mm. omat toiveemme ja motiivimme, kasvu vanhemmuuteen ja kiintymyssuhteen synty, toivelapsesta todelliseksi lapseksi. Yhtenä tehtävänä oli sijoittaa lapsia perheisiin. Tämä avasi hiukan sitä kuinka haastavaa lasten sijoittaminen oikeisiin perheisiin on. Toki meillä oli perheistä vain vähäiset tiedot, jonka perusteella sijotuksia tehdä.
Lauantaina oli ohjelmassa myös vapaamuotoista illanviettoa ja ruokailu saunatiloissa. Valitettavasti keskustelu illanvietossakin oli aika ohjaajavetoista yhden pöydän ääressä keskustelua, ei kovinkaan vapaamuotoista tai edes pienemmissä porukoissa jutustelua.

Tulevana viikonloppuna on sitten vuorossa valmennuksen toinen ja viimeinen viikonloppu. Luvassa on sekä aikuisen adoptoidun että perheen vierailu, etiikkaa ja rasismista puhumista. Katsotaan muodostuuko tästä yhtään vapaamuotoisempi viikonloppu kuin edellisestä.

Ensi viikolla on sitten odotettu kotikäynti.

edit klo 15:00: Toki tuo valmennus on pitkälti sellainen minkälaiseksi kunkin kurssin osallistujat sen muokkaavat omalla osallistumisellaan. Huomaan, että itselläni nousee tälläisissa tilanteissa vahvasti esiin ne pohjalaiset juuret. En osaa luontevasti aloittaa keskustelua enkä välttämättä oikein osallistuakaan siihen isommassa porukassa. 

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Toinen käynti

Vihdoista viimein, melkein viiden kuukauden jälkeen, meillä oli toinen neuvontakäynti. Yhtään en etukäteen muistanut, että mikähän tulee olemaan aiheena tällä kertaa. Kotitehtävänä oli ollut työ- ja koulutushistoria ja arvelin, että tuosta aiheesta ei kyllä paria tuntia juttua riitä, joten jokin toinen aihe täytyi olla lisäksi. Aiheena oli verkosto.

Alkuun käytiin läpi kuulumisia. Ja R tarkensi joitain juttuja kotitehtävästä. Sitten olikin vuorossa sukupuun piirtäminen. Tälleen miun ammatin näkökulmasta tuotoksesta tuli surkea, mutta kyllä siitä kaikki oleellinen selviää. Melkein tekisi mieli tehdä uusi ja antaa se seuraavalla kerralla R:lle. Sukupuun teon jälkeen aloimme käydä sitä läpi. Kumpikin sai vuorollaan kertoa lapsuuden kodistaan, suhteestaan sisaruksiin ja vanhempiin lapsuudessa ja nyt. Käytiin läpi elämän tärkeitä henkilöitä. Itkulta ei vältytty tällä kertaa. Juteltiin myös ystävistä, löytyykö heistä sellaisia, jotka ovat valmiita tarjoamaan konkreettista apua tarpeen vaatiessa. Onneksi meiltä löytyy ihmisiä joihin voi luottaa kaikessa. Kotitehtäväksi saimme tällä kertaa pohtia parisuhdettamme. Tehtävän kysymykset ovat hyviä, mutta osittain myös kinkkisiä. Kuinka paljon haluan avata seksielämäämme aivan vieraalle ihmiselle? Kuinka avoin voin olla suhteemme hankaluuksista vaarantamatta mahdollista adoptiolupaa? Ei meillä tosin ole mitään erityisiä hankaluuksia parisuhteessamme.  


Seuraava tapaaminen tuleekin sitten olemaan kotikäynti maaliskuun puolivälin tienoilla. Sitä ennen on ohjelmassa paljon adoptioon liittyvää ohjelmaa. Tammikuun lopulla menemme Yhteiset Lapsemme Ry:n järjestämään Adoptiopäivään hakijoille. Helmi- ja maaliskuussa on vuorossa saman tahon valmennuskurssi. Tammikuun lopulla on myös PeLan info kansainvälisestä adoptiosta.