Tammikuun lopulla käytiin Helsingissä hakijoille sunnatussa
adoptiopäivässä, jossa oli luentoja eri aiheista. Kuultiin asiaa
kiintymyssuhteen synnystä ja tukemisesta, lääkäri oli kertomassa yleisiä
asioita adoptiolasten terveydentilasta, ohjelmassa oli myös
adoptioäidin puheenvuoro. Päivä oli kaikkinensa ihan mielenkiintoinen.
Kiintymyssuhde asia jäi vain aikalailla pintaraapaisuksi, olisi ollut
kiva kuulla käytännön kokemuksia ja esimerkkejä siitä miten suhde syntyy
ja mitä haasteita siinä todennäköisesti tulee olemaan.
Helmikuun
ekana viikonloppuna oli sitten valmennuskurssin ensimmäinen setti.
Odotin viikonlopulta paljon, mutta sain aika vähän. Keskustelut olivat
aika teennäisiä ja pakonomaisia. Olisin kaivannut enemmän vapaata
keskustelua pienemmissä ryhmissä. Aiheessa olisi varmasti pysytty, kosa
kaikki ovat paikalla saman asian äärellä ja on kiva kuulla muiden
kokemuksia ja mietteitä adoptioon liittyen.
Ekana viikonloppuna
aihenia oli mm. omat toiveemme ja motiivimme, kasvu vanhemmuuteen ja
kiintymyssuhteen synty, toivelapsesta todelliseksi lapseksi. Yhtenä
tehtävänä oli sijoittaa lapsia perheisiin. Tämä avasi hiukan sitä kuinka
haastavaa lasten sijoittaminen oikeisiin perheisiin on. Toki meillä oli
perheistä vain vähäiset tiedot, jonka perusteella sijotuksia tehdä.
Lauantaina
oli ohjelmassa myös vapaamuotoista illanviettoa ja ruokailu
saunatiloissa. Valitettavasti keskustelu illanvietossakin oli aika
ohjaajavetoista yhden pöydän ääressä keskustelua, ei kovinkaan
vapaamuotoista tai edes pienemmissä porukoissa jutustelua.
Tulevana
viikonloppuna on sitten vuorossa valmennuksen toinen ja viimeinen
viikonloppu. Luvassa on sekä aikuisen adoptoidun että perheen vierailu,
etiikkaa ja rasismista puhumista. Katsotaan muodostuuko tästä yhtään
vapaamuotoisempi viikonloppu kuin edellisestä.
Ensi viikolla on sitten odotettu kotikäynti.
edit klo 15:00: Toki tuo valmennus on pitkälti sellainen minkälaiseksi kunkin kurssin osallistujat sen muokkaavat omalla osallistumisellaan. Huomaan, että itselläni nousee tälläisissa tilanteissa vahvasti esiin ne pohjalaiset juuret. En osaa luontevasti aloittaa keskustelua enkä välttämättä oikein osallistuakaan siihen isommassa porukassa.
torstai 5. maaliskuuta 2015
sunnuntai 11. tammikuuta 2015
Toinen käynti
Vihdoista viimein, melkein viiden kuukauden jälkeen, meillä
oli toinen neuvontakäynti. Yhtään en etukäteen muistanut, että mikähän tulee
olemaan aiheena tällä kertaa. Kotitehtävänä oli ollut työ- ja koulutushistoria
ja arvelin, että tuosta aiheesta ei kyllä paria tuntia juttua riitä, joten
jokin toinen aihe täytyi olla lisäksi. Aiheena oli verkosto.
Alkuun käytiin läpi kuulumisia.
Ja R tarkensi joitain juttuja kotitehtävästä. Sitten olikin vuorossa sukupuun
piirtäminen. Tälleen miun ammatin näkökulmasta tuotoksesta tuli surkea, mutta
kyllä siitä kaikki oleellinen selviää. Melkein tekisi mieli tehdä uusi ja antaa
se seuraavalla kerralla R:lle. Sukupuun teon jälkeen aloimme käydä sitä läpi.
Kumpikin sai vuorollaan kertoa lapsuuden kodistaan, suhteestaan sisaruksiin ja
vanhempiin lapsuudessa ja nyt. Käytiin läpi elämän tärkeitä henkilöitä. Itkulta
ei vältytty tällä kertaa. Juteltiin myös ystävistä, löytyykö heistä sellaisia,
jotka ovat valmiita tarjoamaan konkreettista apua tarpeen vaatiessa. Onneksi
meiltä löytyy ihmisiä joihin voi luottaa kaikessa. Kotitehtäväksi saimme tällä
kertaa pohtia parisuhdettamme. Tehtävän kysymykset ovat hyviä, mutta osittain
myös kinkkisiä. Kuinka paljon haluan avata seksielämäämme aivan vieraalle
ihmiselle? Kuinka avoin voin olla suhteemme hankaluuksista vaarantamatta
mahdollista adoptiolupaa? Ei meillä tosin ole mitään erityisiä hankaluuksia
parisuhteessamme.
Seuraava tapaaminen tuleekin
sitten olemaan kotikäynti maaliskuun puolivälin tienoilla. Sitä ennen on
ohjelmassa paljon adoptioon liittyvää ohjelmaa. Tammikuun lopulla menemme Yhteiset Lapsemme Ry:n järjestämään Adoptiopäivään hakijoille. Helmi- ja
maaliskuussa on vuorossa saman tahon valmennuskurssi. Tammikuun lopulla on myös
PeLan info kansainvälisestä adoptiosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)